Elämme kasvavien tuloerojen aikaa. Lähivuosina köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Myös keskiluokkaisten ihmisten ostovoima ja taloudellinen vakavaraisuus kärsivät hintojen ja korkojen noustessa. Tämä lisää sosioekonomista eriarvoisuutta ja asettaa ihmiset elämän edessä epätasa-arvoiseen asemaan. Tämä luokkayhteiskunnan rakentuminen on katkaistava. Eriarvoistavia rakenteita on purettava. Tulevaisuudessa pitää pyrkiä kohti mahdollisuuksia, joita lähtökohdat eivät rajoita.
Tasa-arvo rakennetaan yhteisillä teoilla. Varhaiskasvatusoikeus on pidettävä rajaamattomana ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille on tarjottava resurssit tehdä lasten kanssa työtä.
Peruskoulutuksen on tarkoitus olla yleissivistävä ja kaikille tasa-arvoinen. Oppimistulokset kuitenkin heikkenevät ja alueelliset erot peruskoulutuksen tasossa kertovat selvää kieltään eriarvoistumisesta. Koulut tarvitsevat merkittävää tukea, jolla turvataan järkevät ryhmäkoot ja annetaan opettajille ja muulle koulun henkilökunnalle mahdollisuus tehdä töitä sekä tukea lapsia ja nuoria tarkoituksenmukaisesti.
Matalan kynnyksen terveyspalveluiden lisääminen kouluihin ennaltaehkäisee tulevaisuuden ongelmia. Kiusaamiseen voidaan puuttua parhaiten kasvatuksella ja ennaltaehkäisyllä. Jos kouluissa on tarpeeksi henkilökuntaa, myös kiusaamiseen puuttuminen onnistuu paremmin. Jokaisella lapsella on oikeus saada tukea silloin kun sitä tarvitsee.
Liikuntatottumukset opitaan tutkitusti lapsena. Liikuntaharrastus luo pohjaa aikuisena jatkuvalle liikunnalle, tarjoaa sosiaalisia kontakteja ja lisää itsessään hyvinvointia. Tällä hetkellä moni harrastus on kuitenkin liian kallis ja monet lajit ovat jo lapsena tavoitteellisia ja kilpailullisia. Valtion on tuettava lasten harrastusmahdollisuuksia niin liikunnan kuin kulttuurinkin puolella ja tarjottava harrastuksia, jotka eivät jää taloudellisen maksumuurin taakse. Myös lapsille on oltava mahdollista liikkua ja harrastaa vain harrastamisen ilosta, ilman tavoitteita.
Turvallisuus on yksi ihmisten perustarpeista. Jokaisella on oikeus turvalliseen lapsuuteen ilman pelkoa väkivallasta ja syrjinnästä. Lähisuhdeväkivalta vahingoittaa lapsia silloinkin, kun he kokevat sen välillisesti. Suomi on edelleenkin lähisuhdeväkivallan osalta Euroopan häpeällistä kärkeä. Väkivaltaan kannustavia ilmiöitä on suitsittava. Konkreettisia apukeinoja ovat turvakotien määrän lisääminen ja niiden resurssien parantaminen. Lisäksi lapsiperheiden sosiaalityölle on osoitettava riittävät resurssit palveluiden tuottamiseksi. Erilaisia perheiden tukipalveluita pitää lisätä myös pienemmillä paikkakunnilla, ei vain kaupungeissa.
Sosiaali- ja palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että se huomioi myös eroperheet, joissa lapset asuvat eri osoitteissa. Suomessa on aika mahdollistaa reilusti tasa-arvoinen vanhemmuus, jossa lapsilla voi olla useampi virallinen osoite. Lisäksi lapsilisät on sidottava indeksiin, jotta niiden taloudellinen hyöty pysyy ajankohtaisena.
Murretaan yhdessä eriarvoistavat rakenteet!
