Oppimistulokset romahtivat – ratkaisut löytyvät tulevaisuudesta

Kukaan ei ole voinut välttyä huomaamasta sitä tosiasiaa, että Suomen koulutustulokset ovat heikenneet nopeasti. Alamäki on alkanut jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Oppimistulosten laskuun ei ole yksiselitteistä varmaa syytä. Faktaa kuitenkin on, että koulutuksen resurssit ovat laskeneet viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Lisäksi voidaan havaita, että oppimistulosten heikentyminen näkyy erityisesti alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä.

Erityisesti sosioekonomisen eriarvoisuuden lisääntyminen ja sen heijastuminen oppimistuloksiin on huolestuttavaa. Se puhuu vahvasti siitä, että koulutus ei enää ole lähtökohtaisesti tasa-arvoista. Perusopetuksen on tarkoitus olla yleissivistävä koulutus, jolla taataan koko väestölle samanarvoiset lähtökohdat. Jos tätä ei pystytä toteuttamaan, ollaan vaarassa ajautua yhteiskuntaan, jossa vallitsee vahva luokkajako tulotason, asuinpaikan ja muiden lähtökohtien perusteella.

Suomen koulutusjärjestelmä on kuitenkin korjattavissa. Ratkaisut eivät löydy kovemmasta kurista tai opettajien auktoriteettiaseman palauttamisesta peruskoulun alkuaikoihin.

Ensimmäinen askel on nostaa koulutuksen resursseja. Panostaminen koulutukseen on tulevaisuuteen panostamista. Hyvinvoiva yhteiskunta tarvitsee osaajia. Osaamisen taas ei tule olla sidottuna sosioekonomisiin lähtökohtiin. Peruskoulu voi tarjota tasa-arvoisen lähtökohdan kaikille.

Perusopetuksessa panostetaan nykyisin digitaitojen opetukseen jo alaluokilta lähtien. Tämä ei ole huono asia, sillä tulevaisuuden yhteiskunnassa nämä taidot ovat perusoletus. Oppimisen perustaidot on kuitenkin pystyttävä ottamaan haltuun niin, että se ei vaadi oppilaan vapaa-ajalla tietotekniikan käyttöä. Opiskelumateriaalien on oltava koulun kustantamia ja koulun ulkopuolella tapahtuva opiskelun pitää onnistua myös niillä välineillä, jotka ilmainen peruskoulutus mahdollistaa.

Resurssien väheneminen näkyy kouluissa entistä pienempinä tiloina, joihin ahdetaan entistä suurempia oppilasryhmiä. Laadukas oppiminen vaatii siihen soveltuvaa tilaa ja työrauhaa. Luokkakokoja on tulevaisuudessa pienennettävä ja aikuisten määrää opetustilanteissa lisättävä. Suomen opettajat ovat koulutettuja ja ammattitaitoisia. Heille on tarjottava mahdollisuus ammattitaitonsa käyttämiseen. Yksikin luotettava aikuinen voi olla koululaiselle merkittävä tekijä tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta. Kouluihin tarvitaan läsnäolevaa ja tavoitettavissa olevaa henkilökuntaa, jolla on myös aikaa tukea koululaista. Mikään oppimismenetelmä ei korvaa ihmiseltä ihmiselle tapahtuvaa kohtaamista.

Kouluissa on pyrittävä jatkossakin kehittämään inkluusiota. Inkluusio ei kuitenkaan saa tapahtua oppimisympäristön kustannuksella. Toimiessaan se rikastaa kaikkien osapuolten elämää. Siihen on kuitenkin panostettava. Inkluusio vaatii resursseja ja on aina punnittava tarkoin, onko se tarkoituksenmukaista. Jokaisella koululaisella on oikeus saada hyvää opetusta lähtökohdista riippumatta. Riittävät resurssit ja ammattilaiset takaavat sen.

Käsittelen tässä tekstissä vain peruskoulua. Toinen tärkeä alue, joka liittyy olennaisesti oppimistuloksiin, on varhaiskasvatus. Sen ongelmat vaativat kuitenkin oman tekstinsä, joten siitä kirjoitan blogiin myöhemmin.

2 Comments

  1. Heli Kivimäki

    Inkluusiota ei saa käyttää säästökeinona. Riittävät resurssit on turvattava, oon ihan samaa mieltä. Oppimisvaikeudet ja esim nepsyoireet pitäisi tunnistaa paremmin ja tukea saada nykyistä nopeammin. Nykyään käy usein niin että tukea tarvitseva lapsi joutuu pallottelun kohteeksi, palavereita pidetään ahkerasti, mutta esim koulunkäyntiavustajaa tai erityisopetusta ei järjesty. Digihumpalla ei saa korvata esim riittävää lähiopetuksen määrää toisella asteella. Opettajat kertovat esimerkkejä, että kun kaikki rahat menevät vaikkapa läppäreihin niin harjoituskirjoihin ei enää jää rahaa. Opettajien pitää saada keskittyä opettamiseen ei loputtomaan projektien vetämiseen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *