Viikko on alkanut vahvasti uutisoinnilla Maahanmuuttoviraston tekemästä karkotuksesta, jossa vanhempi erotettiin lapsestaan. Virasto perusteli päätöstään tosiasiallisen perhe-elämän puutteella. Sen enempää uutisen sisältöön menemättä (laitan linkin loppuun), perheen tilanne on ollut hyvin tavallisen suomalaisen eroperheen kaltainen. Toinen vanhemmista on lähivanhempi, jonka luona lapsi viettää suurimman osan ajastaan. Etävanhempi tapaa lastaan säännöllisesti, mutta ei välttämättä asu saman katon alla.
Maahanmuuttoviraston ratkaisu on hämmentävä. Todetaan, että lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan. Toinen on riittävä. Tämä sotii vahvasti lasten oikeuksien julistusta vastaan, kuten MOT:in uutisessakin todetaan. Tässä kuitenkin suora lainaus ”Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti”.

Suomessa on perinteisesti pidetty lapsen oikeuksia molempiin vanhempiin tärkeänä. Mikään muu viranomainen ei olisi voinut tehdä Migrin kanssa samankaltaista päätöstä. Sosiaalityössä päätökset tehdään pohjaten lapsen etuun. Tässä onkin Maahanmuuttovirastolle kehittämisen paikka. Jos lapsen vanhempi on karkotusuhan alla, sosiaaliviranomaiset voivat arvioida onko lapsen edun mukaista, että vanhempi poistetaan maasta. Tässä moniammatillisessa yhteistyössä nousevat esiin sekä lapsen oikeudet, että Maahanmuuttoviraston työ.

Usein maahanmuutosta puhuttaessa mainitaan nuoret miehet. Varsinkin vuoden 2016 pakolaisaallossa suurin osa maahan tulleista oli miehiä. Työskentelin itse tuolloin alaikäisten yksin maahan tulleiden nuorten kanssa. Tässä työssä selvisi yksi maahanmuuttopolitiikan suurimmista ongelmista: perheiden yhdistäminen on mahdotonta.

Perheenyhdistämisen hakeminen vaatii paljon sekä Suomessa olevalta, että ulkomailla asuvalta perheeltä. Suomessa vaaditaan tulotasoa, joka on jopa monelle suomalaiselle korkea. Omaan perheeseeni kuuluu kaksi lasta ja puoliso. Maahanmuuttovirasto linjaa, että vastaavanlaisen perheen elättämiseen huoltaja tarvitsee 2600 € kuukaudessa, jonka on oltava vapaasti käytettävissä pankkitilillä. Olen korkeakoulutettu sairaanhoitaja. Minulla ei ole tililläni ikinä noin suurta rahamäärää vapaasti liikuteltavissa. Jos olisin siis ulkomaalainen, en kokopäiväisellä työlläni saisi perhettäni Suomeen.

Ulkomailla hakemuksen tekemisen jälkeen se pitää jättää Suomen edustustoon. Suomen edustustoja ei ikävä kyllä ole kaikissa maissa. Eli ennen hakemuksen käsittelyä sinun pitää laillisesti matkustaa maahan, jossa edustusto löytyy. Sen lisäksi hakemuksen käsittelymaksu pitää maksaa. Vuonna 2016, käsittelymaksun hinta oli 500 €. Suomessa sen maksaminen on teoriassa mahdollista. Lähi-idässä summa on poskettoman suuri. Käsittelymaksu ja matka edustustoon ei kuitenkaan takaa mitään. Voi olla, että hakemus hylätään. Teoriassa kielteisen päätöksen saanut voi tehdä valituksen päätöksestä, mutta harva jaksaa alkaa taistelemaan byrokratiaa vastaan.

Suomi tarvitsee pikaista uudistamista perheenyhdistämisprosessiin. Ei ole kenenkään etu, että perheenjäsenet joutuvat elämään kaukana toisistaan. Yhtenäiset perheet auttavat yhteiskuntaan integroitumisessa. Lapset tarvitsevat vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan. Yhteiskuntaan integroitumiseen tarvitaan kuitenkin lisää resursseja. Matalan kynnyksen palvelut maahanmuuttajille edesauttavat yhteiskuntaan sopeutumisessa ja ennaltaehkäisevät syrjäytymistä.

Linkit:

https://yle.fi/a/74-20016896

https://migri.fi/perheenyhdistaminen

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *