Kuvitellaanpa, että löydät itsesi eräänä päivänä tilanteesta, jossa huomaat kärsineesi jo pidempään jatkuneesta kivusta polvessa. Päätät soittaa terveyskeskukseen ja pääsetkin keskustelemaan hoidon tarpeen arvioinnissa alan ammattilaisen kanssa. Sinulle varataan aika yleislääkärille kolmen kuukauden päähän. Kolmen kuukauden aikana kipu pahenee, vähennät liikuntaa ja yleisvointisi laskee. Kun pääset hoitoon, olet kärsinyt kivusta jo niin kauan, että kipu voidaan luokitella krooniseksi. Koska polven kipu ei uhkaa henkeä, ei se vaadi akuuttihoitoa.
Julkinen terveydenhuolto on tällä hetkellä kantokykynsä äärirajoilla. Päivystykset ruuhkautuvat, jatkohoitopaikat ovat täynnä ja leikkausjonot kasvavat. Nämä kaikki palvelut turvaavat akuuttihoitoa. Harvemmin uutisoitu puoli terveydenhuollosta on kiireetön hoito. Kiireettömän hoidon saaminen usein venyy. Sitä odotellessa oireet pahenevat ja toimintakyky heikkenee.
”Mikset mene yksityiselle?” Yksityinen terveydenhuolto tarjoaa kiireettömän hoidon palveluita nopeammin kuin julkinen. Monet saavat palvelut työterveydenhuollon tai vakuutuksen kautta. Osa ihmisistä maksaa palveluista itse. Kaikkia näitä vaihtoehtoja yhdistää raha. Yksityiseen terveydenhuoltoon pääseminen maksaa, mutta hoitoon pääsee nopeasti. Julkisen terveydenhuollon kiireetöntä lääkäriaikaa voi taas puolestaan joutua odottamaan kuukausia. Tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.
Monilla pienillä terveyskeskuksilla on vaikeuksia saada henkilöstönsä täytettyä. Tämä johtaa siihen, että hoito viivästyy ja selkeää hoitokokonaisuutta ei välttämättä pystytä luomaan. Pitkään odotetulla lääkäriajalla saatetaan keskittyä vain yhden reiän paikkaamiseen ihmiskehon vuotavassa laivassa kokonaisvaltaisen arvioinnin sijaan.
Olemme tilanteessa, jossa yhdenvertainen terveydenhuolto ei toteudu. Eniten terveysongelmia löytyy tilastollisesti heikomman taloudellisen tilanteen omaavilta henkilöiltä. Silti nämä heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat ihmiset joutuvat odottamaan hoidon saamista pisimpään. Julkisen terveydenhuollon on kyettävä tulevaisuudessa vastaamaan haasteeseen, jonka henkilöstöpula ja ikääntyvä väestö tarjoaa.
Halvin mahdollinen tapa hoitaa ongelmia, on ennaltaehkäistä niitä. Hoitoa on tulevaisuudessa saatava nopeammin taloudelliseen tilanteeseen katsomatta. Nopea puuttuminen ennen terveysongelmien kriisiytymistä säästää yhteiskunnalta pidemmän päälle merkittävästi resursseja.
Ennen kaikkea nopea puuttuminen säästää ihmistä turhalta kärsimykseltä ja parantaa elämänlaatua.
