Tasa-arvo ei ole maailmassa itsestäänselvyys, vaikka sen pitäisi olla. Ihmisten arvottaminen omaisuuden, etnisen taustan, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella on kuitenkin pitkään jatkunut tapa, josta vieläkin pyristellään irti. Jos ajatellaan tasa-arvoa Suomessa, on havaittavissa sama trendi, kuin monissa muissa maissa.
Myös Suomessa naisten asema on ollut historiallisesti heikompi. Miesvaltaisen maailman rakenteet on tehty alistamaan yli puolta väestöstä. Kun ajatellaan taaksepäin sukupuolten välisten tasa-arvon edistysaskelia, on käsittämätöntä, kuinka vähän niistä todella on aikaa.
1930-luvulla avioliitossa olevat naiset vapautuivat miestensä holhouksesta. 1950-luvulla raskauden keskeyttäminen sallittiin lääketieteellisin perustein. 1970-luvulla homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin, abortti sallittiin myös sosiaalisista syistä ja Seta perustettiin.
Vasta 2000-luvun taitteessa siveellisyysrikokset kumottiin. Vasta 2011 transvestismi poistettiin tautiluokituksesta. Vasta 2017 saatiin tasa-arvoinen avioliittolaki. Vasta 2023 alussa saatiin translaki, joka ei loukkaa ihmisoikeuksia. Kaikkien näiden käännekohtien saavuttaminen on vaatinut työtä ja ponnistelua. Vaikka nyt taaksepäin katsoessa, niiden olisi pitänyt olla itsestäänselvyyksiä.
Valmista ei ole vieläkään. Translaki ottaa selkeitä edistysaskelia, mutta vielä on kehittämisen varaa. Saamelaiskäräjälaki on edelleen kesken. Naisiin kohdistuu edelleen enemmän väkivaltaa parisuhteessa, perheessä ja työpaikalla. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä. Kodeissa työt jakaantuvat edelleen sukupuolittuneesti. Koulutusalat ovat myös sukupuolittuneita ja sama kuten on myös työelämä. Naisvaltaisten alojen palkka on edelleen matalampi.
Kaikille näille asioille voimme kuitenkin yhdessä tehdä jotain. Translain uudistamista pitää jatkaa. Laki saamelaiskäräjistä pitää saattaa loppuun. Naisten kokemaa väkivaltaa pitää kitkeä ja siihen pitää pystyä puuttumaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. Sama pätee lähisuhdeväkivaltaan kaikkien osalta. Kaiken väkivallan ennaltaehkäisemiseen on pyrittävä. Väkivalta on tuomittava. Naisvaltaisten alojen palkkoja on systemaattisesti nostettava vastaamaan miesvaltaisia aloja.
Kun puhutaan sukupuolineutraalista kasvatuksesta, monella karvat nousevat pystyyn. Eikö poika saa olla enää poika, eikö tyttö saa enää olla tyttö? Vastaus on yksinkertainen: saa. Sukupuolineutraalilla kasvatuksella pyritään siihen, että ei iskosteta lasta valmiiksi ahtaaseen rooliin, jossa vain tietynlainen käytös on hyväksyttyä. Lapsen on annettava kokeilla ja tutkia. Jokaisella pitää olla mahdollisuus olla oma itsensä.
Mutta entä miehet sitten? Mielestäni miehet ovat menneisyyden rakenteiden uhreja siinä missä naisetkin, joskin eri tavalla. Perinteinen miehen rooli on kapea ja anteeksiantamaton. Tarvitaan avointa yhteiskunnallista keskustelua, joilla pyritään purkamaan vanhoja rooleja ja asenteita.
Pojat pärjäävät tilastollisesti huonommin koulussa. Miesten eliniän odote on matalampi. Riitaisissa erotilanteissa lapset päätyvät useammin asumaan äidin luo. Nämä ovat myös esimerkkejä epätasa-arvosta maassamme. Nekin ovat ratkaistavissa.
Koulutukseen tulee yhä edelleen panostaa. On otettava huomioon erilainen oppimisen malli ja opettajilla on oltava resursseja auttaa kaikkia oppimaan. Terveydenhuoltoon on panostettava, ennaltaehkäisyllä ja matalan kynnyksen palveluilla voidaan edistää terveyttä sukupuoleen katsomatta. Perheissä vanhempien roolit määräytyvät edelleen pitkälti sen mukaan, kumpi jää lapsen kanssa kotiin. Vanhempainvapaan tasaisemmalla jakautumisella perheistä saadaan tasa-arvoisempia. Toinen vanhempi ei ole enää sivustakatsoja, vaan aktiivinen toimija osana perhettä.
Nämä kaikki asiat ovat toteuttamiskelpoisia seuraavalla hallituskaudella. Matka kohti tasa-arvoa on ottanut merkittäviä askelia. Emme kuitenkaan ole vielä perillä. Ei huolta. Yhdessä sinne päästään.
Jep, tasa-arvo ei ole valmis vielä vaikka eteenpäin on menty. Mä rohkaisisin miehiä pitämään enemmän vanhempainvapaita, nytkun lakikin sitä tukee. Ja työnantajia ja työkavereita hyväksymään sen että isätkin ovat vanhempia ja isyyteenkin liittyy hoivavelvotteita. Uskon että kun lapset pikkuhiljaa oppivat siihen että myös miehet hoivaavat ihan konkreettisesti, päästään eroon jyrkistä sukupuolirooleista.
Tää on monitahoinen kysymys ja aina on vahvasti elämäntilanteesta kiinni, kumman vanhemman on järkevää jäädä kotiin. Vanhempainvapaiden tasapuolinen jakautuminen auttaa molempia osapuolia.